Huolesta sekaisin

Tulipas kyllä mieleen että kun oma elämä on niin jäätävän sekavaa ollut viimeiset vuodet, että kuinka kaikki vaikuttaakaan mun omiin lapsiin. En halua kyllä heille tätä samaa paskaa. Mutta suunnattomasti ärsyttää, että huomaan itse olevani monessa eri asiassa kuin ÄITI.

Siinäpäs se tulee. Kuinka pystyn sen tavan ja tyylin punottua pois, vai voiko sitä? En tiedä en totta vie tiedä. Itseeni olen siinä määrin tyytyväinen, että oon kertonut lapsille erittäin avoimesti minkälainen lapsuus mulla on ollut, miksi ja minkä tähden olen tällainen-----rage mutsi. Toiset ymmärtää ja toiset ei.

Kaiken lisäksi jätin vielä yhteisön (vanh.lestad.)  Sekin tuo minulle elämään uutta, tottumista ja kyllä odotan toisten hyväksyntää. Miksi? Siksi koska haluan että minua ei määrää kukaan muu kuin minä itse, en ole silti itsekäs, koen että oon omille muksuilleni tästäkin asiasta kertonut ja kysynyt miltä se tuntuu. Harmi vaan ku yleiesti tulee vastaus ihan sama. Se on vastaus josta en tykkää!!!

Kaikesta huolimatta oon päättänyt selvitä ja rakastan elämää ja perhettäni ja kyllä myös henkilöä joka kohteli minua lapsuudessa kovin kaltoin, tällä hetkellä se rakkaus on piilossa kaiken hämmennyksen ja vihan takana. 

Aion voittaa silti.